Mikä saamelainen, mikä feikkipuku?

Olen tämän viikon seurannut jälleen yhtä ”feikkisaamenpuku”-keskustelua, jonka kimmokkeena toimi SDP:n kansanedustajan, Satu Taavitsaisen, itsestään julkaisema kuva Enontekiön saamenpukua jäljittelevässä asussa. En mene tähän tapaukseen tässä kirjoituksessani sen tarkemmin, vaan kerron tämän keskustelun lomassa ilmenneitä ajatuksiani siitä mitä olen kuullut ja nähnyt tällä viikolla. Taavitsaisen tapaukseen liittyvästä keskustelusta voit lukea esimerkiksi täältä tai täältä, ja englanniksi täältä. Yleisemmin ”feikkipuku-asiaan” voi tutustua esimerkiksi täällä ja täällä ja täällä sekä täällä. Ja suosittelenkin lämpimästi tutustumaan näihin linkkeihin.

Aiemmin en ole osallistunut sosiaalisessa mediassa julkisesti keskusteluihin saamelaisasioista, olen kyllä jakanut omalla Facebook-seinälläni tai Twitterissä joitain linkkejä mutta hyvin harvoin sielläkään olen kommentoinut mitään ”omaa”. Tämä johtuu siitä, että minua pelottaa. Pelottaa osallistua keskusteluun sen takia kun koskaan ei tiedä millainen vastaanotto saamelaisen esittämillä kommenteilla ja ajatuksilla on. On ihan arkipäiväistä, että sosiaalisessa mediassa saamelaisia ja saamelaisten esittämiä ajatuksia ja argumentteja vähätellään, pilkataan ja solvataan tai ne sivuutetaan kokonaan. Myös ihan suoranaista rasismia näkee. Tämän takia minulla ei ole ollut rohkeutta lähteä keskusteluihin mukaan, enkä ole ainut saamelainen tässä veneessä vaikka toki keskuudestamme löytyy myös esimerkillisen rohkeita julkisesti keskustelevia ihmisiä (joille olen suunnattoman kiitollinen!). Tässä reilun viikon sisällä olen kuitenkin ottanut jonkin verran osaa keskusteluun, koska koen tärkeäksi, että mahdollisimman moni saamelainen osallistuu silloin kun saamelaisia koskevista asioista keskustellaan.

Mutta vaikeaa se on. Ulkopuolisten vastaanoton lisäksi tunnistan, että vaikeuteeni kommentoida saamelaisasioita liittyy omat ajoittaiset epävarmuuteni identiteetistäni sekä jonkinlainen pelko siitä, että sanon jotain mikä ei ole ”soveliasta” saamelaisyhteisön silmissä (tämä viimeinen on mielestäni aika järjetön pelko, sillä en oikeasti koe, että saamelaisyhteisö millään lailla yrittäisi tai edes haluaisi rajoittaa jäsentensä sanomisia, tämäkin pelko varmasti liittyy omiin epävarmuuksiini).

Tähän tekstiin haluan nyt tosiaan koota niitä asioita, joihin olen tässä viikon aikana törmännyt ja niitä ajatuksia, mitä itselleni on herännyt. Pyydän huomioimaan, että tämä on oma näkemykseni asioista sen tieto-taidon pohjalta mikä minulla on, enkä missään nimessä halua puhua kaikkien saamelaisten suulla vaikka uskonkin, että monesta esittämästäni asiasta vallitseekin jonkinlainen konsensus saamelaisten keskuudessa.

Seuraavaksi siis kootusti ajatuksiani tältä viikolta.

Saamelaisuus ei ole ”verenperimää” eikä sitä voi geeneistä tai millään mittauksilla todentaa. Taavitsainenhan virheellisesti ja hyvin kyseenalaisesti totesi Twitterissä, että ”saamelaisuus voidaan todeta varmasti vain geeneistä”. Ei, ei voida. Kuten jossain keskustelussa tuotiin esille, ei ole mitään sellaista geeniä, joka löytyisi saamelaiselta mutta ei keneltäkään muulta. Saamelaisuuteen kasvetaan ja siksi esimerkiksi adoptiolapset kasvaessaan kulttuuriin ovat todellakin saamelaisia vaikkahan olisivat mistä päin maailmaa, millaisin geenein ja ulkonäöin tahansa, tästä ei ole epäilystäkään. Saamelainen ei ole yhtä kuin valkoinen ihonväri, tai mikään muukaan ihonväri tai ulkoinen ominaisuus. Saamelaisuuteen kuuluu vahvasti sekä itseidentifikaatio mutta myös ryhmäidentifikaatio.

Vaikka itse koen olevani sekä saamelainen että suomalainen (äitini on suomalainen) niin saamelaiset eivät ole suomalaisia, vaan oma, erillinen kansansa. Eli kaikki ”Suomen”saamelaiset eivät identifioidu suomalaiseksi vaan he ovat saamelaisia. Kaikki valkoihoiset saamelaiset eivät identifioidu edes valkoisiksi (opin tämän vasta tällä viikolla enkä tätä osaa selittää tarkemmin, koska itse en ole harjaantunut aiemmin ajattelemaan valkoisuutta muuna kuin ihonvärinä). Suomen passi ei siis automaattisesti tarkoita, että ihminen identifioituu suomalaiseksi. Pointtina siis se, että kenenkään meistä ei pidä olettaa mitään toisen identiteetistä, koskaan.

Saamelaiset ovat kansa, joka on keinotekoisesti kansallisvaltiorajojen vedon myötä jakautunut neljän valtion alueelle. Saamelaisten erilaiset kulttuuripiirit ylittävät nämä kansallisvaltioiden rajat ja siten esimerkiksi Tenon kulttuuripiiriin kuuluvat saamelaiset ovat niitä samoja saamelaisia olivat kummalla puolella Suomen ja Norjan rajaa tahansa. Ja saamelainen on sama saamelainen ihan noin laajemminkin käsitettynä, koko kansa yhdessä, enkä ajattele, että esimerkiksi kolttasaamelainen tai inarinsaamelainen olisi jotenkin ”erillinen” minusta vaikka mm. eri kieli ja vähän erinäköinen pukukin on.

Sitten siihen ”feikkipukugateen”. Saamenpuku on elävää kulttuuria, saamelaisille tärkeä symboli ja kulttuurin monumentti, ja monille niin sanotusti ”toinen iho”. Saamenpuvusta on saamelaiselle luettavissa paljon sellaisia asioita, joita ei-saamelainen ei huomaa; puvusta voi nähdä mm. siviilisäädyn sekä sen alueen, suvun ja perheen mihin puvun kantaja kuuluu. Saamenpuku, gákti (pohjoissaameksi), ei siis ole ”vain” vaate vaan kokonainen kommunikaatiojärjestelmä. Suomessa saamenpukuja on viisi eri mallia: Utsjoen puku, inarinsaamelainen puku, Vuotson puku, kolttasaamelainen puku ja Enontekiön puku. Feikkipuku yleensä jäljittelee juuri Enontekiön pukua koska se on ”näyttävin”. Se puku, mitä kukin saamelainen käyttää määrittyy sen mukaan, minkä suvun saamelaisia on.

Itse pukua ei voi ostaa mistään kaupasta vaan se tehdään aina mittojen mukaan kantajalleen, usein sukulaisen toimesta. Puvun osia, kuten huiveja, lakkeja ja kenkiä kyllä myydään joissain paikoissa valmiina eikä niiden ostajilta kysellä identiteeteistä, kansallisuuksista tai syntyperästä, niitä voi ostaa kuka tahansa. On kuitenkin hyvä huomata, että jos pukee päälleen jonkin puvun osan, niin saamelaisen oletus on, että toinen on saamelainen. Koruissa ei ole niin tarkkaa ja on ok käyttää niitä vaikka ei olisikaan saamelainen. Jos ostat jotain saamelaiskäsityötä niin varmistathan, että sillä on Sámi Duodji -merkki, sillä vain se takaa aidon saamelaiskäsityön (merkin voi nähdä esim. Duodji Shopin verkkokaupan sivuilla).

Puku on aito silloin kun sen on saamelainen tehnyt (tai joissain tapauksissa saamelaiseen yhteisöön hyväksytty ja saamelaiset käsityötaidot opetellut, esim. suomalainen puoliso), sen kantaja on saamelainen (tai joissain tapauksissa, saamelaiseen yhteisöön hyväksytty) ja se on saamelaisen tapaoikeuden mukaan puettu. Esimerkiksi, näytti siltä, että Taavitsainen oli kuvassaan huivin solminut solmulla, saamelainen kiinnittää pukuun kuuluvan huivin aina riskulla. Myöskään naisten ja miesten asusteita ja pukuja ei sotketa keskenään, nainen ei käytä miehen asuun kuuluvia osia eikä mies naisen asuun kuuluvia osia (muunsukupuolisen saamelaisen asema lienee tässä vahvasti binäärisessä perinteessä hankala ja tämä on varmasti aihe, josta pitäisi enemmän keskustella saamelaisyhteisön sisällä).

Saamelaiset eivät vaadi, että puvun käyttö kielletään muilta kuin saamelaisilta lain keinoin, vaan että kulttuuria kunnioitetaan. Tällä hetkellä, kuten menneisyydessäkin, saamelaisille tärkeitä kulttuurisia symboleita, kuten pukua, käytetään räikeästi hyväksi esimerkiksi matkailubisneksessä ja viihteessä mm. näiden jäljitelmäpukujen muodossa. Saamelaisuus tuodaan esiin silloin kun sen avulla yritetään saavuttaa jotain hyötyä, esimerkiksi nostaa omaa imagoa tai edistää bisnestään tai Suomi-kuvaa. Ja muuten saamelaisia ei sitten tässä yhteiskunnassa juuri näy, heistä ei tiedetä paljoa eikä suurempaa kiinnostustakaan tunnu löytyvän. Saamelaisista ja saamelaisuudesta kelpaa yhteiskunnalle vain osa ja tuntuu, että saamelaisten oma panos itseään koskeviin asioihin ei ole kovin tervetullutta. Ja tähän liittyy myös poliittiset kiemurat.

Muun muassa näiden seikkojen takia saamelaiset kokenevat, että ”feikkipuvusta” on tärkeää keskustella. Se, että näitä jäljitelmäpukuun sonnustautuneita ihmisiä pulpahtelee vähän väliä pintaan, turhauttaa monia saamelaisia, sillä luulisi, että on jo ihan yleistä tietoa, että kulttuuria loukkaa jäljitelmäpuvut ja se konteksti, missä niitä usein käytetään. Turhauttaa se, että muista asioista ei päästä puhumaan koska tähän ”feikkipukuasiaan” on palattava yhä uudelleen. Ja eniten turhauttaa se, että saamelaisen kokemusta ja näkemystä asiasta ei vain suostuta kuuntelemaan ja uskomaan. On myös huomattava, että saamelaisten kritiikki jäljitelmäpuvuista ei ole henkilökohtainen hyökkäys ketään vastaan eikä kukaan ihminen ole ”feikki”, vaan se liittyy aina laajempaan kontekstiin.

Kyse ei siis ole ”vain” puvusta tai vaatteesta vaan siihen liittyy saamelaisten identiteetti, historian kumina, se miten saamelaisia on kohdeltu valtioiden ja valtaväestön taholta, sekä se mitä tapahtuu tänä päivänä. Saamelaiskäräjät ovat luoneet ohjeistuksen saamelaisuuden ja saamelaiskulttuurin esittämisen periaatteista ja se löytyy täältä.

Sitten vielä erääseen kummallisuuteen, johon olen törmännyt aiemmin ja myös nyt tällä viikolla. Karjalaisten tai muiden Suomessa elävien vähemmistöjen ahdinko ei ole saamelaisten syytä. Olen kuullut saamelaisten syyttelyä siitä, että saamelaisilla on mm. alkuperäiskansan status, Saamelaiskäräjät ja esim. Yle Sápmi. On syytetty siitä, että saamelaiset ”vouhkaavat” vain puvusta vaikka esimerkiksi karjalaisten kohtelu ja tilanne on ”vielä huonompi”.

Saamelaiset ovat taistelulla asemansa saavuttaneet ja mm. pukukeskustelun kautta jatkavat taisteluaan oikeuksiensa ja olemassaolonsa puolesta. Ulkopuolinen ei voi määrittää sitä, mitkä asiat ovat tärkeitä saamelaisten näkökulmasta ja mistä saa tai ei saa puhua, koska ”on suurempiakin ongelmia”. Vastakkainasettelu ei ole reilua eikä sillä saavuteta mitään. Itse symppaan kovasti muita vähemmistöjä ja mielestäni vähemmistöjen kannattaa tukea toinen toisiaan (ja uskon, että tämän ajatuksen jakaa moni muukin saamelainen). En saamelaisena kuitenkaan ota vastuuta siitä, mitä valtaväestön tai valtion toimesta muille vähemmistöille on tehty/tehdään enkä hyväksy sitä, että saamelaisia ja saamelaisten kokemusta vähätellään sen takia mikä muiden vähemmistöjen tilanne on. Ihmisenä, Suomen kansalaisena, olen kuitenkin vastuussa siitä, että pyrin omalla toiminnallani siihen, että muidenkin vähemmistöjen tilanne paranee ja että heitä kohdellaan tässä yhteiskunnassa samanarvoisesti ja autetaan kehittämään ja ylläpitämään omaa kulttuuriaan.

Ja ihan lopuksi, vaikka saamelaisyhteisö on tiivis niin kaikki saamelaiset ovat kuitenkin myös yksilöitä, joten on suotavaa, ettei tehdä kaikista saamelaisista oletuksia sen pohjalta mitä joku toinen saamelainen sanoo tai mikä on kulttuurinen ”normi”. Itse esimerkiksi olen vegaani ja siten jotkin ajatukseni voivat poiketa hyvinkin paljon joistain toisista saamelaisista (en kuitenkaan väitä olevani ”täydellinen” vegaani sillä esimerkiksi saamenpukuni on perinteinen ja joihinkin puvun osiin sisältyy eläimistä otettuja osia, poronnahkaa ja villaa, koska en osaa ratkaista tätä ristiriitaa perinteisen puvunvalmistuksen ja vegaaniuden välillä).

Saamelaisista ja saamelaisten historiasta löytyy tätä nykyä jo hyvin kirjoja ja nettilähteitä, joten saamelaisasioihin tutustuminen ei-saamelaisellekin on suhteellisen helppoa jos sen haluaa tehdä. Aloittaa voi vaikka linkki- ja kirjavinkkilistastani.

***