Eilen jaettiin jo kolmannen kerran Vuoden saamelainen -tunnustus, jonka myöntää pääkaupunkiseudulla toimiva saamelaisyhdistys, City-Sámit ry. Vuonna 2015 hienon tunnustuksen sai Outi Länsman ja viime vuonna Niillas Holmberg. Tänä vuonna tunnustuksen puolestaan sai Pirita Näkkäläjärvi, lämpimät onnittelut hänelle sekä paljon iloa ja voimia ”edustustehtävään”!
Vuoden saamelainen -tunnustus ei ole nähdäkseni merkittävä vain sen saajalle vaan myös koko saamelaisyhteisölle, sillä se tuo hienosti esille yhteisömme omalla tavallaan lahjakkaita, omistautuneita ja taitavia jäseniä ja siten omalta osaltaan laajentaa yleistä kuvaa saamelaisista sekä tuo saamelaisille tärkeitä asioita paremmin valtaväestön tietoisuuteen.
Mutta niin hieno asia kuin Vuoden saamelainen -tunnustus onkin, minä en tyytyisi ainoastaan siihen mitä tulee tunnustusten jakamiseen.
Heitin Twitterissä jokin aika sitten, että sellainen kategoria kuin ”Vuoden saamelainen teko” olisi myös tervetullut ja mitä enemmän tätä olen miettinyt, sitä enemmän olen siihen mieltynyt. Vuoden saamelainen teko voisi osaltaan laajentaa saamelaisen monimuotoisuuden ja merkityksellisten asioiden kirjoa niin yhteisön sisällä kuin ulospäinkin. Kenties tunnustuksen avulla saamelaisten tekeminen, arki, kulttuuri ja oikeudet pääsisivät uudella tavalla esille. Kenties me saamelaiset itsekin löytäisimme niiden kautta uusia ideoita ja tapoja tehdä asioita, joita pidämme tärkeinä.
Vuoden saamelainen teko -tunnustus sopisi niin yksittäiselle teolle kuin pidempiaikaiselle projektillekin. Tunnustuksen voisi antaa esimerkiksi jollekin hankkeelle, tutkimukselle, oivallukselle, tekstille tai puheenvuorolle. Ehdolla olevat teot voisivat olla melkeinpä mitä vain mitä saamelainen yhteisö kokee tärkeäksi ja minkä nähdään vaikuttaneen saamelaiseen yhteisöön ja kulttuuriin positiivisesti tai minkä nähdään vaatineen esimerkillistä rohkeutta. Pieni kapinallinen ja alituinen kyseenalaistaja minussa toivoo, että tunnustus menisi välillä myös teolle, joka ehkäpä on ravistellut joitain näkemyksiämme ja kenties tehnyt aluksi olomme hieman epämukavaksikin. Tunnustuksen saajataho voisi olla niin yksityinen henkilö, yhdistys, jokin ryhmittymä kuin organisaatiokin.
Lisäksi voisi miettiä olisiko paikallaan jakaa tunnustus tarvittaessa kahdessa kategoriassa, joista toisessa saajataho on saamelainen ja toisessa ei-saamelainen. Omasta mielestäni se tuntuisi niin hyödylliseltä kuin lämpöisen pörröiseltäkin, että myös ei-saamelaisen olisi mahdollista saada tällainen tunnustus silloin kun siihen on aihetta sillä seisoohan saamelaisten takana tukevasti myös ei-saamelaisia. Ehdottamani tunnustuksen nimikään ei tässä olisi rajoittava tekijä, sillä ei-saamelaisen tehdessä jotain, joka auttaa saamelaista kulttuuria on se todellakin ”saamelainen teko”.
Ainoa haittapuoli minkä näen Vuoden saamelainen teko -tunnustuksessa onkin se, että miten niistä kaikista mahtavista isoista ja pienistä teoista voisi valita vuosittain vain sen yhden!
Paria viime vuotta muistellessani voisin kuvitella ehdokkaiden joukkoon esimerkiksi sellaisia tekoja kuin:
- Suvi Westin dokumenttielokuva Sparrooabbán (Minä ja pikkusiskoni).
- Pauliina Feodoroffin ja puolisonsa 169-kannanotto Presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla.
- Kolttasaamelaisen käsityöntekijän Heidi Gauriloffin luoma uusi kolttanaisen päähine.
- Sunna Valkeapään projekti #gákti365, jossa hän pitää joka päivä saamenpukua yllään ja ”raportoi” arjestaan Instagramissa.
- Asuntolakoulukokemuksista kertominen, kuten tässä Pekka Fofanoff.
- Niillas Holmbergin kannanotto Huomenta Suomi-lähetyksessä, jossa hänen piti haastattelun lopuksi esittää runo Turun kirjamessujen saamelaisteeman kunniaksi mutta käyttikin arvokkaan televisioajan esittämällä kritiikkiä mm. Suomen valtiota ja KHO:ta kohtaan saamelaisten saamasta kohtelusta.
- Ellos Deatnu! -liike, joka syntyi vastalauseena uudelle Tenon kalastussopimukselle.
- Inarin Sápmi Pride, jonka järjestäjänä toimi Anne Olli.
- Saamelaisnuorten hiljainen mielenosoitus Kiasmassa Grind-teoksen vuoksi.
- Opettajakoulutuksen opettaja Tomi Guttormin projekti, jossa hän tekee tuleville opettajille tutuksi saamelaisia elinkeinoja, kulttuuria ja ihmisiä ja Instagramin kautta muillekin.
- Sano se saameksi -projekti, joka on saamelaista ja suomalaista yhteistyötä.
- Veli-Pekka Lehtolan ratkaisu asettaa muutama tärkeää tietoa tarjoavaa kirjaansa luettavaksi ja ladattavaksi ilmaiseksi nettisivuilleen.
- Katja Gauriloffin dokumenttielokuva Kuun metsän Kaisa, joka voitti Jussi-palkinnon – ensimmäisenä saamelaisena dokumenttielokuvana.
- Kielipesätoiminta paikassa X ja sen eteen tehtävä työ.
- Suohpanterrorin kantaa ottava taide.
Siispä rakkaat kansani viisaat, laitetaankos Vuoden saamelainen teko -tunnustusta jakoon jo vaikka ensi vuonna? Uusia tittelin ansaitsevia tekojahan tuolla jo ihan varmasti taotaan!
***
Heidi Vuomajoki 